1100750.jpg 1100752.jpg

Kävimme keskiviikona Emilian kanssa Helsingissä tutustumassa pääkaupungin kuhinaan. Matkustimme junalla ja matka asemahallista Forumiin kesti hyvin kauan, koska Emilia koko matkan varoi astumasta lattialaattojen saumojen päälle. Hän kysyi: "Teitkö sinäkin ommu näin pienenä?" Oli vaikeuksia muistaa, missä meilläpäin olisi ollut lähimmät laatoitetut kadut. Silloin oli metsäpolkuja ja sorateitä ja niillä veräjät. Ehkä kauppalassa olisi ollut oikeita sementtilaattoja mutta pomppimiset hoituivat keväällä kun maa suli ja siihen saattoi piirtää ruutuhyppelyruudukot. Ruutuhyppely oli tyydyttävä vastaus. Forumin eräällä tasanteella myytiin suuria julisteen kokoisia enkelin mallisia joulukalentereita. Siihen lattialle ihmisvilinään enkelin jalkoihin Emilia istahti ja rupesi laulamaan: " Enkeli taluttaa pientä kulkijaa. Enkeli lohduttaa tiellä kaatuvaa. Suojassa enkelin saan vaeltaa, suojassa enkelin saan nukahtaa."

Eräässä kaupassa oli telineessä seisomassa lauma pieniä sorminukkeja. Siinä oli erilaisia ihmisiä ja eläimiä; hevonen, lammas, kissa, leijona. Ennen kuin huomasinkaan, Emilia oli asetellut ne sormiinsa ja alkoi esittää vuoropuheluita eri nukkejen välillä. Sorminuket olivat todella hienoa käsityötä ja ne oli valmistettu Perussa. Hinta oli 7.50 e/ kpl.Koska olimme ostaneet jo hienot prinsessakengät nuket saivat jäädä kauppaan. Kotona kuitenkin kokeilin nuken kutomista. Ensimmäisen tein yksin ja toisen, ruskeakasvoisen tein toisena päivänä Emilian ohjeiden mukaan. Siille nukelle hän itse ompeli silmät ja suun. Nukeista tuli oikein rakkaat ja ne viettivät yönsä lautasliinapaperipeiton alla tamburiinisängyssä. Valitettavasti tamburiinisängyssä ei voi viettää enää öitä, sillä koiramme söi tamburiininsta koko keskusta osan sillä aikaa kun olimme kyläreissulla. Oli siinä ollut adventin kilinää kun tamburiini pyöri koiran leuoissa!