Eilisen kauniin ilman innostamana rupesin haravoimaan lintulaudan alta kuivat auringonkukansiementen kuoret pois. Minulla oli apulaisena 2 v. Ilari, joka heitteli pikkulapiolla kuoria pieniin muovisiin kottikärryihin. Kuoria lenteli myös kivipolulle ja " taivaan tuuliin". Ilari opettelee kovasti itsensä hillitsemistä.( kokeiltuaan kerran juomalasin heittämistä lattialle). Hän usein rohkaisee itseään sanoen painavasti : " Ei saa heittää tavaroita." Joskus kuitenkin lentää pikkuauto tai legopalikka. Hän oli aika ovelan näköinen, kun annoin hänelle pallon. Hän sanoi minulle:"Ei saa heittää tavaroita." Sitten selitin, kuinka pallo on ihan eri juttu, sitä saa heittää. On aika konstikasta oppia ihmisten tavoille ja säännöille.

Illalla soitti siskoni, joka työskentelee dementiakodissa. Hän oli ollut myös pihatöissä, mutta hänen kaverinsa oli ollut huomattavasti iäkkäämpi, yli 80-vuotias dementiaa sairastava pappa, joka yleensä viettää aikansa istumalla paikoillaan, mutta ulkoilma ja kottikärryt olivat innostaneet häntäkin. Niinpä hän oli työnnellyt innoissaan kärryjä ympäri pihaa ja siihen liikkuvaan kulkuneuvoon oli siskoni heitellyt roskia. Jokaiselle ihmiselle on tärkeää tuntea olevansa hyödyllinen ja porukkaan kuuluva. Ja kottikärryt ilahduttavat samalla lailla pientä ja isoa poikaa.

Näpsäkkäissä näpeissä on myös jokaisella oma taitonsa tuotavaksi yhteiseksi hyödyksi. Yhteinen kahvihetki ja jaetut tarinat, yhdessä laulettu virsi ja rukous antavat iloa tuleviin päiviin. Ehkä ne antavat vauhtia myös puikoille, sillä jälleen on mahtava määrä neuleita lähdössä kohti Viipuria. Pakkasin laatikkoon 19 lapaset, 28 sukat, 3 pipoa, 1 lasten villapaita, 1 huivi, 1 vauvan virkattu peite, 2 kolmiohartiahuivia. Lisäksi on lähdössä myös lakanoita ja vauvanvaatteita pari jätesäkillistä. Viemme ne sunnuntain Tuomasmesuun Agricolan kirkkoon. Vienon kammarin väki tekee sinne retken ja he ottavat sieltä tavarat mukaansa.