Iltarukouksessa sanotaan " jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi". Tänään en pystynyt nousemaan sijaltani sängystä, huimasi heti, kun vain nosti hiukankin päätä tyynystä. Niinpä jäin sänkyyn, kun ei ollut vaihtoehtoja.

Eilen oli aika kova päivä, olin pitkään lasten kanssa ja kokkasin vielä illalla siellä paljon ruokaa tuleville päiville. Lisäksi eilen vanha koiramme Winston siirtyi taivaallisten koirien kotiin korkean koiraiän saavuttaneena. Illalla oli aika surullinen tunnelma, ei kuulunut tassujen rapsutusta kuten ennen iltaisin, kun Winston kömpi sängyn alle nukkumaan.

Ehkä nämä kaikki aiheuttivat jonkun jumituksen päässäni tai niskassa, en tiedä. Onneksi iltapäivällä oli jo ihan hyvä olo ja jalat kantoivat. Ehdin kuitenkin nukkua paljon ja kuunnella erään ystävän pitkän puhelun. Yleensä en lasten parissa pysty puhumaan pitkään, mutta nyt sain kuunnella kolme minulle laulettua lauluakin. Hyvät ystävät oikeaan aikaan ovat todella lahja! Mietin myös monia Raamatun jakeita sängyllä maatessani. " Herra on voimallinen pitämään pystyssä" ja " nuorukaisetkin väsyvät ja nääntyvät, mutta ne, jotka Herraan turvaavat saavat uuden voiman."

Ehkä nyt vähän aikaa ainakin aamulla herätessäni muistan, että on hyvä kun saa nousta aamuun vaikka yhä enemmän syksyinen aamuhämärä tekeekin heräämisen vaikeammaksi ja tekisi mieli jatkaa unia.