Tiistait ovat minulle aika kiirepäiviä, sillä pitää ehtiä Näpsäkkäihin puolen päivän jälkeen ja sitä ennen hoitaa ja syöttää Anni ja Ilari, jotta he ovat valmiina kun äiti lähtee hakemaan heidän kanssaan Emiliaa eskarista. Tänään pilvinen ja sateenhämyisä päivä nukuttikin Annia vaunuissa pitkään ja uppouduin niin kotihommiin, että vasta pitkän ajan perästä huomasin, että Ilari on jossain. Jossain paikassa, mitä en näe ja siksi rupesin huutelemaan häntä. Alakerrasta kuului pieni ääni, joka vastasi: " Olen täällä, kalojen luona"

Alakerrassa on suuri akvaario, jossa on sillinkokoisia kultakaloja ja koska siinä ei ole lasikantta suojana, olikin  Ilari ryhtynyt sisustamaan kalojen kotia. Kalat olivat aika hämmennyksissä. olivat kuin " Inno- ohjelman" huoneenhaltijat remontin jälkeen. Mutta oli sisustuskin ennakkoluuloton: keittiörätti, muovisammakko, siskon prinsessakruunu, tyllikankaan pala, 2 wc- rullan paperihylsyä ja 3 puutarhakenkiin kiinnitettävää Jeesus- pinssiä.

Kun palasin Näpsäkkäistä, oli kaloille vaihdettu vesi, tiskirätin floora tai fauna ei ollut hyvä lisä veden koostumukseen. Uskon kuitenkin, että tätä päivää kalat vielä muistelevat pitkään.

Kun illansuussa lähdin kotiin jäivät Ilari ja Emilia leikkimään sirkusta. Leijonan virkaa hoiti kiltti lapinporokoira, joka ruokapalkalla istui ja seisoi aina siellä, missä käskettiin. Ehdin myös nähdä monta Emilia -ballerinan taitotemppua ja siinä katsellessani mietin, kuinka oli melkein äsken, kun heidän äitinsä oli leijonankesyttäjä ja isosiskonsa sirkustirehtööri.