Vaikka blogi on elänyt hiljaiseloa, vaeltavat ahkerat ihmiset Vanhankirkon saliin joka tiistai klo 12. kasseineen. Iloiset tervehdykset vaihdetaan ja puheen sorina täyttää salin. On ilo tavata tutut ja ilo on myös tutustua uusiin tulijoihin, joita aina silloin tällöin joukkoomme ilmestyy. Pitkän pöydän ympärys täyttyy ja kuulumisia vaihdetaan. Valmiita sukkia ja lapasia ja pipoja ja huiveja nostellaan pöydälle kassien uumenista. Voi miten on kauniita ja rakkaudella neulottuja. Niitä neuloessa on ajateltu niitä ihmisiä, pieniä ja suurempia, joille nuo lämpimät sukat ja pipot ovat tarpeeseen.

  Tämän vuoden puolella on lähtenyt jo kaksi erää neuleita Vienon kammariin, edelleen Viipurin seudulle vietäväksi. Vauvanvaatteet Viipurin synnytys sairaalaan, ja isommat sinne, missä Vienolla kulloinkin on avustuskohde.  Vienolla on suuri ja rakastava sydän. Rukoilemme Vienolle voimia näille matkoille.  Viime tiistaina saimme Vienolta ison erän lankoja, joista osa on selviteletäviä vyyhtejä ja aika kului rattosasti niitä keriessä ja sitä kerittävää riittää vielä monellekkin kerralle. Niistä langoista punoutuu  monet sukat ja vauvannutut kevään aikana.

Edelleen pidämme päivähartauden klo 13. Carol on toiminut kanttorina ja säestänyt kitaralla laulujamme. Päivähartauden pitää kukin halukas vuorollaan. Hartaushetki on kuin keidas neulomisen keskellä. Pysähdymme hetkeksi kuuntelemaan, mitä Jumalalla on meille sanottavaa.

Kaijan jätettyä kiireidensä vuoksi vetäjän tehtävät, on meitä nyt kaksi Marjattaa jakamassa kahvinkeiton ja muut juoksevat asiat. Tämän blogin kirjoittamisen Kaija luovutti minulle, Saarisen Marjatalle ja tämä on elämäni ensimmäinen blogi.

marjatta