Olen ollut viikonlopun yksin tai paremminkin koiran kanssa kaksin kotona. Ilma on muuttunut valoisammaksi pakkasen huurrutettua maan ja ruohonkorret. Joissakin taloissa on myös ulkona palamassa jouluvaloja. Aamulla kävelin koiran kanssa tiellä ja ihmettelin ihmisrotua. Koirat aina tervehtivät toisiaan tavatessaan, mutta ihminen, joka on Jumalasta seuraava hieno olento, ei enää tervehdi vastaantulevaa lajitoveriaan. Se kai on kehitystä. Toisaalta kyllä tiedetään, että ihmiset kärsivät yksinäisyydestä. Olisi tietenkin kummallista, jois keskustan kadulla tervehtisi jokaista ihmistä, joka tulee vastaan. Mutta kun kävelee tietä, joka on kilometrin suora pätkä radan varressa ja siinä kohtaa yhden vastaantulijan eikä kumpikaan näe toistaan vaikuttaa sekin hassulta.