Kävin viime viikolla kampaajalla Helsingissä asti. Se onkin lähes ainoa kosketus nykyisin pääkaupunkiin. Aikaisemmin, kun kävin siellä päivittäin, se tuntui olevan paljon lähempänä. Jostakin syystä puhe kampaajan kanssa kääntyi hänen syntymäpäiväänsä, joka on aivan joulun alla. Hän kertoi kysyneensä äidiltään, mihin aikaan päivästä hän oli syntynyt? Äiti oli arvellut, että kai se oli joskus illalla, koska hän ensiksi oli vatkannut perheelle vispipuuron. Siitä muistin itsekin oman lapsuuteni vispipuuron, miten sitä vatkattiin lumihangessa kuohkeaksi.Vatkattiin ja odotettiin, milloin pääsee herkuttelemaan.

Kerroin tämän vispipuurojutun Näpsäköissä ja moni innostui muistelemaan omia vatkaamiskokemuksiaan, miten se oli kovaa hommaa ja kesti kauan. Joku oli joutunut vatkaamaan koulussakin isoa puuroannosta. Totesimme, että nyt on sähkövatkaimet ja kaupan vispipuuro, joka kestää jääkaapissa homehtumatta viikkokaupalla. Silti paras oli se lumihangessa vaivan kanssa valmistettu.

Mistähän syntyvät tämän ajan lasten ruuan valmistusmuistot?