Meillä on kesämökkimme lähellä kunnan jätekeräyspiste, jonne viemme aina roskapussin samalla kun käymme keskustan ruokakaupassa. Kerran viime kesänä oli jätelavalle kauniisti laskettu vanha käsityökori. Otin sen talteen, koska se tuntui olevan täysin väärässä paikassa. Se on hyvin kaunis, sen pohja on vameria ja siinä on omistajan nimi kaunokirjoituksella kirjoitettuna, sen reunat on punottu pajusta ja vain kansi oli aikojen kuluessa mennyt rikki ja irronnut paikoiltaan. Korin sisällä oli pienet poikien lenkkitossut, vanhan mallinen valkoisesta langasta neulottu hartianlämmitin ja vyyhti tummanpunaista villalankaa.

Eilen pesin hartiahuivin vai mikähän sen nimi olisi. (Siinä on pienet hihat ja hihojen väliin sitten mahtuu hartiat ja pää ja se lämmittää mukavasti selkää ja niskaa.) Ajattelin ottaa sen mukaan Näpsäkkäisiin, jos joku vaikka innostuisi tekemään uuden sellaisen jostain kauniista langasta. Valkoinen villa on kellastunut aika ikävästi vuosien saatossa. Tänään kerin punaisen lankavyyhdin kahdeksi keräksi ja siihen tuli paljon solmuja sillä koi oli popsinut aika monta lankaa poikki.

Olisi kiva tietää korin vaiheet. Ilmeisesti sitä ei ole käytetty aikoihin ja ehkä sitten tuli joku reipas ihminen, joka sanoi: "Mitä tällaisellakin mummon vanhalla korilla enää tehdään, kansikin on rikki!" Nyt se on siellä meidän mökillä pelastettuna kaatopaikan kauhuilta. Naapurin Leena- mummu huomasi heti korin mökillä käydessään ja kertoi, että juuri tuollaisia oli ennen vanhaan ja hän on aina ihaillut tuollaista koria. Ehkä tästäkin voisi laulun tehdä siinä kuin isoisän olkihatustakin.