Näpsäkkäät näpit osallistui aikuistyön joulujuhlaan viime torstaina esittämällä 3-näytöksisen näytelmän Mamma Manovan jouluvieras. Esitys onnistui hyvin, kun ottaa huomioon, että sitä ei harjoiteltu kertaakaan ja että osa esiintyjistä ei ollut nähnyt vilaustakaan käsikirjoituksesta.

Käsikirjoitus perustui Dostojevskin kirjaan Pappa Panovin jouluvieras. Tosin pääosan esittäjä Marjatta totesi kirjan luettuaan, että eipä ollut paljoa yhteistä kirjalla ja kässärillä. Oli siinä kuitenkin yhteistä idea, että odottaessaan jouluvierasta , Jeesusta, sekä suutari Papanov että Mamma Manova tekivät hyviä tekoja apua tarvitseville lähimmäisilleen ihan huomaamattaan ja sillä tavalla noudattivat Jeesuksen opetusta: " Minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle."

Meidän näytelmämme tapahtui Näpsäkkäitten näppien kokoontumisessa, jonne sattumalta poikkesi kaksi torisiivojaa, joista toinen oli hukannut lapasensa eikä ollut rahaa uusiin, joten hän sai näpsäkkäitten tekemät lapaset mukaansa.

Toinen avun saanut oli köyhä perhe, mummo ja kolme lasta, jotka olivat menossa Ristinummelta Haarajoelle. Lapsilta puuttui myssy ja sukat ja peitto, jotka Mamma Manova lahjoitti. Tosin Ilari, joka esitti yhtä lasta kommentoi, että hän ei voi juoda maitoa, jota mamma tarjosi, eikä hän tarvitse myöskään nallea unileluksi, koska hänellä on jo leijona. Anni oli ihan cool, vaikka näytöksen lopussa hänellä takuulla oli kuuma villamyssy päässä ja tilkkupeitto ympärillään.  Emilia totesi ennen esitystä, että hyvä, että riisipuuroa tipahti farkuille, koska sillä lailla näyttää enemmän vielä köyhältä lapselta.

Tämä näytelmä herätti Emiliassa paljon kysymyksiä etukäteen, hän halusi tietää, mitä tarkoittaa olla köyhä. Se on aika mielenkiintoista pohdittavaa, sillä olla köyhä Suomessa on erilaista  kuin olla köyhä Bulgariassa tai Romaniassa, jonne lähetimme "Operaatio joulun lapsi" paketteja.

Luulisin, että suurin puute on kuiten ajasta ja rauhasta. On paljon hyviä aikomuksia mutta ei ole aikaa ja voimia toteuttaa niitä. Tästä tänään eletystä Lucianpäivästä on mieleeni jäänyt eläinkaupassa tapaamani pieni tyttö. Hän alkoi puhua minulle kun halusi varoittaa, että oli nähnyt puruluitten joukossa vilistävän kaksi pientä elukkaa. Hän oli sitä mieltä, että niitä tuotteita hän ei ostaisi koiralleen. Tosin hän oli ostanut jo koiralleen joululahjan. Hänen koiransa  nimi on Bella, siis se on varmaan hyvin kaunis koiratyttö.